lauantai 27. syyskuuta 2008

Weltschmerz und Medizin

Ibusal, Ibutabs, Burana, Ketorin, Orudis, Para-Tabs, Panadol, Panacod, Disperin. Mikä on parasta maailmantuskaan? Ja kuinka monen milligramman annoksena, kuinka monesti päivässä?

En ole ainoa, jolla on liitto surkeassa jamassa. Kaverin poikaa kiusataan koulussa, eikä ole sekään valitettavasti harvinaista. Lehdessä on vähän väliä juttua, miten lapset tai teinit välillä pieksävät paitsi suutaan myös toisiaan jopa sairaalakuntoon. Ja sitten vielä nämä joukkomurhat kouluissa. Nälkäkuolemat, köyhyys, aids, sodat. Alkoholismi, huumeongelmat, lääkkeiden liika- ja väärinkäyttö. Työttömyyttä, työuupumusta.

Surkea paikka tämä maailma.

Ja toisaalta… Ruska, lämpimät, aurinkoiset syyspäivät. Tyyni järvenpinta, souturetket. Ystävälliset ihmiset, jotka palauttavat löytötavarat, osaavat sanoa hienoja, lohduttavia sanoja silloin kuin luulee, ettei lohtua ole. Ihanat kahvilat, ajatuksia ja mielihyvää antavat taidenäyttelyt, kiehtovat kirjat. Lapsen laaja sanavarasto ja hienot oivallukset.

Surkeassa maailmassakin on puolensa.

lauantai 20. syyskuuta 2008

Vieraannuttakaamme!

Harrastan tekstien lukemista vieraannuttavasti. Muistaakseni asian voi hienosti ilmaista tällaisella termillä.

Arkisemmin: on kyse siitä, että on ymmärtävinään tekstin niin kuin se on mahdollista ymmärtää mutta toisin kuin se on tarkoitettu ymmärrettäväksi. Perinteinen esimerkki tästä on, että koiria kannettava liukuportaissa tulkitaan niin, että jokaisen ihmisen on etsittävä jostakin koira ja paineltava oitis liukuportaisiin koira sylissään.

Kun rupeaa katselemaan mainostekstejä linja-autojen kyljissä, otsikoita lehtien kansissa sekä ohjeita ja opasteita ympäri kaupunkia vieraannuttavin silmin, toisintulkinnan mahdollisuuksia alkaa huomata ihan kaikkialla.

Äsken huomasin Helsingin Sanomien uutisotsikon http://fi.msn.com/-nettissivulla

Nuori mies kuoli itsestään sammuneessa tulipalossa Kalliossa. Kun otsikko vielä oli jaoteltu eri riveille näin

Nuori mies kuoli itsestään

sammuneessa tulipalossa Kalliossa,

niin senhän voi melkein vahingossakin ymmärtää niin, että mies on kuollut itsestään, ikään kuin ilman syytä, tulipalossa joka on jo sammunut, ehkäpä jo ennen kuin mies paikalle osuikaan.

Ja lehtien kansissahan on aina milloin minkäkin pariskunnan nimiä tyyliin Brad Pitt ja Angelica Jolie, Matti ja Mervi, jne. Välillä mainitaan osapuolten iätkin, jos niissä on jotakin huomionarvoista.

Tänään iltapäivälehden kannessa tai lööpissä, vai olikohan sekä että, luki että Mika 40 ja Mikki 80. Kyse on Mika Häkkisestä ja Mikki Hiirestä, mainitun parin ikävuosista – ja epäilemättä näiden kahden hieman oudosta suhteesta. Ikäeroa on melko lailla, sukupuoli kummallakin sama, laji eri. Ensin Mikalla oli kumppaninaan vähän kypsempi Erja, sitten reilusti nuorempi Marketa, nyt tuplasti Mikan ikäinen uroseläin! O tempora, o mores!

maanantai 15. syyskuuta 2008

Hajamieltä

Tiedän taipuvaisuuteeni unohteluun, etenkin väsyneenä ja stressin runtelemana. Siksi olin tänäänkin taas tarkkana, kun lähdin pojan kanssa kotoa. Eteisessä vielä kävin mielessäni läpi tärkeitä asioita: Avaimet? On. Puhelin? On. Lasipurkit keräykseen, pullot ja tölkit kauppaan, on. Eiköhän lähdetä.

Kun odotamme rapussa hissiä saapuvaksi, puolitoistavuotiaani osoittaa jalkojaan ja sanoo: ”Kengät.”

Kappas, tosiaan. Siinä poika seisoo haalarissaan, pipo päässä ja hanskat kädessä mutta sukkasillaan. Että jotain pääsi unohtumaan tälläkin kertaa. Onneksi lapsi otti asian puheeksi rapussa eikä sitten kun on jo kipitellyt ulkosalla hyvän tovin.

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

torstai 11. syyskuuta 2008